
Aerosolipotkurien kriittinen rooli keuhkojen lääkkeen synnytyksessä
Aerosolin potkurien historia lääketieteellisissä sovelluksissa kattaa lähes vuosisadan, merkittynä merkittävien teknologisten kehityksen ja sääntelyviranomaisten virstanpylväiden . avulla varhaisesta kloorofluorihiilivedystä (CFC) Systems -järjestelmiin nykyaikaiseen hydrofluorialaaniin (HFA) -ratkaisuihin, aerosolisuihkuprosenttien evoluvut ovat vallanneet huumekehitystä hengessä .}}}} aerosolin potkurityypit, korostavat keskeisiä innovaatioita ja niiden vaikutuksia potilaan hoitoon .
CFC -aikakausi (1950 -luvut -1980 s)
Ensimmäinen paineistetut annoksen inhalaattorit (PMDIS) syntyi vuonna 1956 hyödyntäen klorofluorihiilivety (CFC) -käyttäjiä, jotka mullistivat hengityselinten käsittelyä . Nämä varhaiset aerosolipolttoaineen tyypit sisälsivät:
-
Ensimmäisen sukupolven potkurit
Alkuperäiset aerosolipotkurit, joita käytettiin annoksen inhalaattoreissa (MDI), olivat kloorofluorihiilivetyjä:
Cfc -11 (trikloorifluorimetaani)
Cfc -12 (diklooridifluorimetaani)
Cfc -114 (dikloorotetrafluoreetaani)
-

Tekniset edut ja kliiniset vaikutukset
CFC-pohjainen aerosolipotkurit tarjosivat useita uraauurtavia etuja:
Johdonmukainen annostelut: Mahdollistettu tarkan lääkityksen toimittamisen
Erinomainen kemiallinen stabiilisuus: tarjosi pitkän säilyvyyden lääkkeille
Optimaalinen hiukkasten koon muodostuminen: Tuotetut hengitettävät hiukkaset (1-5 μm) Ihanteellinen keuhkojen laskeutumiseen
Tänä aikana maamerkkilääkkeet, joissa käytetään CFC -ponneaineita, olivat:
Isoproterenoli (1956)
Salbutamoli (1969)
Beclometason dipropionate (1972)
Ympäristön herääminen
1970 -luvulle mennessä tieteellinen tutkimus paljasti CFC: n tuhoisat vaikutukset otsonikerrokseen, huipentuen:
1974 Molina-riwland -hypoteesi CFC-Ozone-ehtymisen tunnistaminen
1987 Montrealin protokollan sopimus otsonia heikentävien aineiden poistamiseksi
CFC -kiellon asteittainen toteutus lääketieteellisissä sovelluksissa
Siirtymäkausi (1980 -luvut -1990 s)
-
Ympäristöongelmat ilmenevät
Tieteelliset löytöt paljastivat CFCS: n otsonin heikentämispotentiaalin, mikä johti:
1987 Montrealin protokollasopimus
Lääketieteellisten CFC: ien asteittainen lopettaminen
Etsi vaihtoehtoisia aerosolipotkuaineita
-
Väliaikaiset ratkaisut
Teollisuus kehitti siirtymäkauden aerosolisuihkupotkurien vaihtoehtoja:
Hydrokloorofluorihiilivedet (HCFCS)
Sekoitettuja potkurijärjestelmiä
Varhaiset kuivajauhe -inhalaattorit vaihtoehtoina
HFA-vallankumous (1990-luvun nykyinen)
-
Toisen sukupolven ponneaineet
Hydrofluoroalkanesista tuli uusi standardi aerosolin potkurien kaasutyypit:
Hfa -134 a (1,1,1, 2- tetrafluoroetaani, norfurane)
Hfa -227 EA (1,1,1,2,3,3, 3- heptafluoropropaani)
Edut sisältyivät:
Nolla otsonin ehtymispotentiaali
Hyvä turvallisuusprofiili lääketieteelliseen käyttöön
Yhteensopivuus olemassa olevien lääkeainemuotojen kanssa
-

Nykyaikaiset tuotesovellukset
Nykyiset aerosolipotkurit mahdollistavat:
Tehokkaampi lääkkeen toimitus keuhkoihin
Parantunut ympäristöprofiili
Parantunut potilaan noudattaminen
Uudelleenmuutos
Siirtyminen HFA -aerosolipotkuriin vaati merkittävää lääkeinnovaatiota:
Uudet pinta -aktiiviset järjestelmät (e . g ., öljyhappo, lesitiini)
Etanoli lääkkeen liukoisuuden rinnakkaisyytönä
Muokatut venttiilin ja toimilaitteen mallit
Maamerkki HFA-pohjaisia lääkkeitä olivat:
HFA-albuteroli (1996)
HFA-Fluticasone (2000)
HFA-Budesonide (2001)
Nousevat tekniikat (2010-luvut)
Nykyinen tutkimus keskittyy erittäin mataisiin GWP-vaihtoehtoihin:
-
Seuraavan sukupolven potkurit
Hfa -152 a (1, 1- difluoroetaani)
GWP: 138 (90%: n pelkistys vs . hfa -134 a)
Höyrynpaine: 450 kPa 20 asteessa
Nouseva kliininen validointi
Hfo -1234 ze (trans -1, 3,3, 3- terafluoripropeneeni)
GWP:<1
Tällä hetkellä prekliinisessä arvioinnissa
Mahdollisuus tuleviin lääketieteellisiin sovelluksiin
-

Tulevaisuuden ohjeet
Tutkimus keskittyy:
Erittäin alhainen ilmaston lämpenemispotentiaalihyvitysvaihtoehdot
Bioyhteensopivat ponneainevaihtoehdot
Tarkkuusjärjestelmät
Oppitunnit historiasta, tulevaisuuden visio
Lääketieteellisten aerosolipotkurien kehitys osoittaa lääketeollisuuden kyvyn ratkaista tekniset haasteet reagoidessaan ympäristöasioihin . CFC: stä HFA: iin ja sen ulkopuolelle, jokainen siirtyminen on:
Ylläpitää potilaan pääsyä välttämättömiin lääkkeisiin
Parantunut lääkkeiden toimitustehokkuus
Vähentynyt ympäristövaikutukset
Teollisuuden siirtyessä kestävämpiin ratkaisuihin aikaisemmista ponneaineen siirtymistä opitut oppitunnit osoittautuvat arvokkaiksi . seuraavan sukupolven aerosolipolttimien jatkuva kehitys lupaa toimittaa entistä tehokkaampia, ympäristöystävällisempiä hengitysterapioita potilaille maailmanlaajuisesti .}







