Vuonna 1805 o. Evans ehdotti alun perin ajatusta haihtuvien nesteiden käytöstä suljetuissa sykleissä veden jäädyttämiseen jääksi. Hän kuvaili järjestelmää, joka höyrystää eetterin tyhjiössä ja pumppaa höyryn vesijäähdytteiseen lämmönvaihtimeen, jossa se tiivistyy ja sitä käytetään uudelleen. Vuonna 1834 Perkins kehitti ja patentoi ensimmäisen kerran höyrypuristusjäähdytyssyklin. Dietyylieetteriä (etyylieetteriä) käytettiin kylmäaineena hänen suunnittelemissaan höyrypuristusjäähdytyslaitteissa.
Varhaiset kylmäaineet, melkein kaikki ne olivat syttyviä tai myrkyllisiä tai molempia, ja jotkut olivat erittäin syövyttäviä ja epävakaita, tai jotkut olivat liian suuren paineen alaisia, mikä usein aiheutti onnettomuuksia.
Mekaaninen jäähdytys ilmestyi 1800-luvun puolivälissä. Jacob Perkins rakensi ensimmäisen käytännöllisen koneen vuonna 1834. Se käyttää eetteriä kylmäaineena ja on höyryn puristusjärjestelmä. Hiilidioksidia (CO2) ja ammoniakkia (NH3) käytettiin ensimmäisen kerran kylmäaineena vuosina 1866 ja 1873. Muita kemikaaleja ovat kemikaali syanidi (petrolieetteri ja teollisuusbensiini), rikkidioksidi (R-764) ja metyylieetteri, joita on käytetty kylmäaineena höyryn puristamisessa. Sen käyttö rajoittuu teollisiin prosesseihin. Suurin osa ruoasta säilyy edelleen talvella kerätyssä tai teollisuuden valmistamassa jäässä.
